Vielä on aikaa jäljeljellä!

Hola, Que tal?

Tänne kuuluu hyvää ja en haluu täältä pois vielä. Tässä alkaa pikku hiljaa tajuamaan, että enää ei ole kun reilu  3 viikkoa jäljellä täällä. Kuulostaa mun korviin ihan liian surulliselta. 

Mulla ei oo ollut ollenkaan koti-ikävää, eikä alkuun kun tänne muutettiin niin  minkäänlaista kulttuuri shokkia. Välillä ollaan ihmetelty kun jotkut asiat ei vaan toimi samallailla kuin Suomessa, mutta on täällä

kuitenkin niin paljon hyvääkin ja sellasia asioita mitä täältä jää kaipaamaan.

Tuntuu että suurin shokki syntyy siinä vaiheessa kun pitää  palata kylmään lumiseen Suomeen vähäsanaisten ja myrtsien suomalaisten keskelle. Täällä olo on ollut jotenkin niin huoletonta ja ihmiset ihania, etten haluu edes muistaa millaista koti suomessa on.

Neljä kuukautta on mennyt ihan älyttömän nopeasti (liian nopeasti). Tuntuu, että tässä ajassa on juuri alkanut tottua tähän elämään täällä ja asettunut tänne, saanut uusia ystäviä ja sitten pitääkin vaan jättää kaikki ja lähteä pois. Lohduttavaa on se, että tännehän voi aina palata ja hei neljän tunnin lentomatkan päässähän tää vaan on, joten ei hätää. 

Oon kyllä saanu tästä reissusta tosi paljon irti ja saavuttanut sellasia tavoitteita ja toiveita, joita mulla oli tänne matkalle lähtiessä. Oon saanu luotua uusia ystävyyssuhteita, tutustunut uuteen kulttuuriin, nähnyt hirveesti uusia paikkoja, oppinut työskentelystä ulkomailla ja vaikka mitä. Tämä kokemus on ollut aivan mahtava ja täältä palataan hyvillä mielin kokemusta rikkaampana takkisin suomeen (ainakin hetkeksi).

 Jatketaan lähtö fiiliksistä lähempänä lähtöä, nyt eletään vielä Espanjassa.

Meillä olis tarkoitus Iiriksen kanssa vielä "tehokäyttää" nää viimeiset 3 viikkoa  ja nauttia Espanjasta täysillä. Koitetaan kehitellä jotain reissuakin tähän loppuun vielä, jos vaan aika ja rahat riittää. Ollaan taas onnistuttu shoppailemaan tänäkin viikonloppuna kiitettävästi vaatteita ja kenkiä, seuraava ostos lieneekin lisä matkalaukku, että saadaan roudattua kaikki suomeen. On kyllä myönnettävä, että on täältä pitänyt jo lähettää suomeen iso pakettillinen vaatteita.

Tää viikko on menny nettikahviloissa wifi yhteyttä metsästäessä, kun netti ei oo kotona toiminut ja on tarvinnut päästä työstämään koulutöitä. Ollaan kyllä saatu Iiriksen kanssa hymyileviä katseita, kun ollaan istuttu ravintoloissa molemmat oman tietokoneen kanssa tunteja puhumatta sanaakaan toisillemme ja vain keskittyen omiin töihimme, mutta minkäs teet kun netti ei kotona toimi. 

Huomenna ois sunnuntai ja markkinat, jonne ajateltiin suunnata  pitkästä aikaa. Markkina alue on ihan meidän edellisen asunnon vieressä, eli täältä nykyiseltä asunnolta sinne on vähän matkaa, mutta mepäs laitetaankin lenkki vaatteet päälle ja otetaan hyötyliikunnasta kaikki irti. Nyt iltapalaa ja nukkumaan, niin jaksaa huomenna.

Ps. Tältä viikolta ei ollut oikein kuvia, joten viime viikkoiset otokset saavat nyt toimia kuvituksena.

Hyvää yötä!

-Nina

 

Vieraita ja lisää kulttuuria

Hola!

Viimeiset viikot ovat lähteneet käyntiin. Flunssa on taas vaivannut syksyisessä Fuengirolassa ja muiltakaan vastoinkäymisiltä ei ole taaskaan vältytty. Paljon pelätty lämpimän veden loppuminen on nyt tapahtunut pahimpaan mahdolliseen aikaan.Kaikennäköisiä suihkutteluyrityksiä on täällä kokeiltu.

Noh, kulttuurelämyksiäkin on ollut, eli kävin täällä vierailevan poikaystäväni kanssa Granadassa,Alhambran linnassa päiväretkellä. Alhambra eli punainen linna on entinen maurilaisten Nasrid-dynastian kuninkaiden palatsi. Palatsi on saanut nimensä ulkomuuriensa väristä, jotka kuulemma loistivat joskus entistäkin punaisempina niitä valaisevien valojen ansioista.Palatsi sijaitsee kukkulan huipulla ja on todella näyttävä näky. Pihalla oli myös upea  arabialainen puutarha, joka edustaa islamilaista ajatusta paratiisista puutarhana.Alhambra kuuluu myös Unescon maailmanperintökohteisiin.

Opas oli taas uskomaton kielitaitonsa kanssa, hän puhui espanjaa,italiaa,saksaa ja englantia varmaan kertaakaan hengähtämättä koko matkan ajan. Alhambrassa meidät jaettiin pienempiin ryhmiin riippuen siitä,millä kielellä opastuksen halusimme.

Kävelyä retkellä oli tosi paljon ja pitkän aikaa joutui olemaan ilman ruokaa. Kannattaa siis valmistautua syömällä hyvin ja laittamalla hyvät kengät!

Oli kyllä hienoa nähdä ehkä yksi espanjan kuuluisimmista nähtävyyksistä ja nyt alkaakin tuntua,että kulttuuritietämys espanjan sisällä on oikeasti kasvanut aika paljon.









Saatiin myös viikonlopuksi vieraaksi luokkakaverimme Sini Ranskasta. Vuokrasimme auton uudelleen, jotta ehtisimme näyttää mahdollisimman paljon paikkoja Sinille lyhyessä ajassa. Sinille esiteltiin Marbellaa,Benalmadenaa,Torremolinosta,Mijasia ja tietenkin Fuengirolaa. Mijasin pienessä vuoristokylässä vierailu oli minullekin uusi kokemus. Kuuluisa valkoinen kylä oli ihan, kuin olisi mennyt johonkin aivan toiseen todellisuuteen verrattuna turistirysä Fuengirolaan. Kuvia ei valitettavasti löydy, koska unohtui kamerat ja akut oli tietenkin kaikilla loppu.

Väillä jännitti olla Ninan kyydissä kiemurtelevilla vuoristoteillä ja takapenkin tytöt kiljuivat kilpaa.

Loppu häämöttää ja arvostelu alkaa jännittää. Iso rutistus edessä kaikkien palautuksien kanssa.
On myös aina rankkaa hyvästellä lähtevät ihmiset, kun itsekin olisi jo valmis pääsemään kotiin. Aika on oikeasti tuntunut aika pitkältä. Kun näkee kuvia lumisesta Suomesta, tajuaa, että on ollut aika kauan poissa. Syksyn,stressin ja kylmän tullen koti-ikävä vahvistuu, mutta varmasti hyviä muistoja jää loppuelämäksi, kun pääsee taas kotiin.Kävin jo ostamassa lisälaukun kertyneille tavaroille..saa nähdä riittääkö.

Tämähän on muuten mun kolmanneksi vika päivitys tältä reissulta! Nyt kerätään kokemuksia vielä muutama viikko ja tullaan sitten vahvempina ja "rikkaampina" kotiin valmistumaan!

-Iiris

Adios amigas!

Heipparallaa jälleen!

Niin ne viikot vierähtää vaan nopeesti, kun on tekemistä. Taas on yks viikko menny ja harjoittelun loppu senkun lähenee vaikken sitä vielä toivoisikaan.

Syys flunssa on ikävästi päässyt yllättämään mut tällä viikolla ja äänikin lähti  melkein kokonaan. Alkuviikosta olin vielä ihan terve ja työskentelin täydellä tarmolla, mutta loppuviikosta vilustuin vähän.

Käytiin englantilaisessa karaoke paikassa yks ilta uusien tuttavuuksien Millan, Lindan, Ramin ja Iida-Marin kanssa ihan vaan lauleskelemassa ajankuluksi muutamat laulut. Siitä jatkettiin pienelle ajelu kierrokselle Mijasin vuoristoon, josta ilta-aikaan näkyi upeasti koko Fuengirolan kaupungin valot.

Se ilta oli kyllä tosi kylmä, tuuli tosi viileesti ja oli varmaan 12 astetta lämmintä. Vaikka mulla oli kevyttoppatakki, niin siitä huolimatta vähän vilustuin ja sain flunssan. Kuume ei onneks noussu niin pääsin kuitenkin töihin, vaikka vähän kurkku olikin kipeä ja ääni käheä.

Huomaa muuten "paikalliset" ja turistit siitä, että turistit on täällä ihan kesähepenissä, kun meillä " paikallisilla" on pitkähihasta jo yllä varsinkin iltaisin ja aamuisin. Sitä on niin tottunut tähän lämpimään ilmaan, että 18 astettakin tuntuu viileeltä. Innolla odotan miltä Suomen pakkaset tämän lämmön jälkeen mahtaa tuntua.

Torstaina käytiin tyttöjen kanssa syömässä Millan ja Lindan läksäri tunnelmissa, tytöt lähti takaisin suomeen, kun työharjoittelu Mediavitalilla oli päättymässä. Milla lähti jo perjantaina aamusta, mutta Lindan kanssa vielä  lauantai päivä hengailtiin yhessä  kävellen Fuengirolan kaduilla ja rannalla viimeisiä yhteisiä muistoja taltioiden. Vähän oli haikee hyvästellä, mutta suomessa nähdään tytöt!

Fuengirola vuorilta yöaikaan

On ollu tosi kiva tutustuu täällä muihin nuoriin ja saada uusia ystäviä, varsinkin nyt kun Iiriksen poikaystävä on täällä, niin mun ei tarvitse roikkua kolmantena pyöränä siinä.

Sunnuntaina mun oli tarkoitus lähteä yhden Ramin ja Iidan kanssa vaeltamaan vesivaellukselle. Odotin tosi innolla pääseväni vaellukselle ja näkemään upeita paikkoja. Lenkkarit, vaellusvaatteet ja eväät olin jo laittanut aamua varten valmiiksi edellisenä iltana.

antibiootit, ibumaxit, korttisoonivoiteet, josko sitä nyt paranis

Tottakai vastoinkäymisiä oli luvassa ja aamulla herätessäni mun silmät oli niin turvoksissa ja punaset etten olis voinut kuvitellakkaan lähtäväni minnekkään. Reissu siis peruuntui,ai
Vähän kyllä harmittaa etten päässyt ja että tämä sairastelu nyt ei tunnu loppuvan nakin tällä erää. Ois ollut tosi kiva kertoo teille millasta oli ja suositella hyviä vaellus reittejä täälläpäin.

Kyllä mä vielä aion mennä vaeltamaan kunhan saan ensin itseni kuntoon. Toivottavasti siis pääsen pian kertomaan teille vaellus seikkailuistani.

Aloitin tänään antibiootti kuurin ja koitan saada tämän ihmeellisen jo kauan kestäneen ihottuman loppumaan.

Kävin aiemmin jo lääkärissä ja sain hyvät korttisonivoiteet, jotka auttoivat, mutta nyt tämä näyttää uusivan.

Kumpa vaan voisin olla terve. Jaksaa ite  paremmin kaikkea ja mielikin on parempi kun on kunnossa. Oon kova stressaamaan pienistäkin asioista ja varmaan sekin vaikuttanut osittain tähän sairasteluun,
kun kouluhommat ja ehkä työtkin välillä vähän stressaa.

Mutta jottei menisi ihan sairaskertomukseksi ja valitusvirreksi tämä loppu niin ensiviikolla on luvassa varmasti hauskaa ohjelmaa, kun saadaan perjantaina lisää vieraita tänne, kun Sini tulee ranskasta moikkaamaan meitä. On taas kiva palata töihin viikonlopun jälkeen kun pääsee tekemään niitä juttuja mistä pitää.

Rannalla hauskat hiekkaveistokset

Pian meidän pitää vaan alkaa suunnittelemaan mitä kaikkea halutaan Sinille esitellä. Tulee varmasti kiva viikonloppu!

Nyt teekuppi kouraan, sänkyyn ja hyvän elokuvan pariin rentoutumaan. Vaikka toisaalta haluaisin ahertaa kouluhommien parissa vielä hetken, taidan jäättää sen huomiselle ja keskittyä nyt vain rentoutumiseen ja paranemiseen.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja pysykäähän terveinä!

-Nina

Syksy saapuu Fuengirolaankin

Heippa taas!


Nyt alkaa oikeasti olemaan jo kotiinlähtö lähellä. Täälläkin on pikkasen alkanut jo viilenemään, varsinkin iltaisin. Viilenevien iltojen saapuessa aurinkorannikolle, huomaa, että syksy on jo pitkällä.

Stressitaso on ollut aika korkealla viime aikoina kaikkien koulujuttujen ja töiden kanssa. Uudessa työpaikassa oleminen stressaa aina ja varsinkin nyt, kun tietää, että olet arvioitavana jatkuvasti. Välillä myös tuntuu, että arkiviikot ovat pelkkää työtä eri muodoissa ja nukkumista. 


Aika täällä on tuntunut yllättävän pitkältä, ja varsinkin viime aikoina, olisi jo ollut valmis palaamaan kotiin läheisten luokse.

Onneksi minulla on kuitenkin ollut sen verran onnea, että olen saanut luokseni paljon vieraita lähiaikoina. Ensin äitini ja tätini olivat Fuengirolassa noin viikon verran. Ehdimme tehdä paljon eri juttuja viikonlopun aikana, kuten käydä Malaga sightseeingillä,shoppailemassa ja piknikillä Torremolinoksessa. Pääsi myös mukavasti irrottautumaan arjesta, kun sai viettää viikonlopun hotellihuoneessa. Täytyy sanoa, että kyllä läheisten vierailu ja tuki antaa voimaa ihan uudella tavalla.

Heti äidin lähdettyä sain oman poikaystäväni taas takaisin tänne,nyt onneksi 2,5 viikoksi!
Nyt kaikki on siis hyvin. Kaikki huolet ja murheet unohtuu, kun pääsee sen tietyn ihmisen kainaloon.

Meillä oli heti tiedossa Halloween-juhlat, joita olimme suunnitelleet jo kauan. Olimme hankkineet naamiaispuvut ja koristelleet asunnon kammottavaksi. Olimme loihtineet herkuiksi voileipä- ja porkkanakakkua ja tietenkin itse tehtyä sangriaa. Täälläpäin Halloweenia juhlitaan enemmän, kuin Suomessa, joten oli hauska seurata ulkona keppostelevia lapsia ja katsella upeasti koristeltuja Halloween-pihoja.

Seuraavana päivänä oli taas tarjolla lisäystä keikkalistaamme. Täällä nimittäin esiintyi Stig! Itse en ole erityisemmin pitänyt hänen musiikistaan, mutta olen iloinen, että menin keikalle.Show oli upea ja biisit oikeasti aika hyviä!


 En tiedä arvostaako täällä jotenkin eri tavalla kaikkea suomalaista, vai mitä, mutta tykkäsin keikasta ihan älyttömästi. Ehkä täällä on vaan niin paljon halvempaa mennä keikoille ja niille on helppo saada lippuja, että tulee tutustuttua vähän erilaisempiinkin artisteihin. Saatiin taas kerran selfiet itse Stigin kanssa ja vaihdettua jopa pari sanaakin hänen kanssaan. Hauskaa oli huomata, miten ujo herra oli räväkän lavashown jälkeen.

Mitään muuta kerrottavan arvoista ei kyllä nyt ole tapahtunut, joten palataan asiaan!

Adios!

-Iiris