5 päivää töitä ja opiskelua + 1 viikonloppu

Yritysesittely PowerPointtia tekemässä

Viime viikon ohjelmistoon kuului lähinnä koulutöiden viimeistelyä ja työpaikkani toimintaan tutustumista. Työskentelen lähes joka päivä niin, että menen aamupäivällä töihin klo.12:00 ja pääsen illasta kotiin klo. 20:00.

Meillä on nyt ollut viime viikot todella kiirettä töissä, vaikka se riippuukin aina täysin päivästä. Yleensä perjantait ovat jostain
syystä olleet todella vilkkaita ja saa juosta edestakaisin tekemässä asioita. Sesonki aika on kuitenkin jo alkanu, ihmiset tulevat lämpimään, kun ilmat viilenevät.

Tykkään kyllä kun on kiire, aika menee nopeammin eikä tarvitse miettiä mitä tekisi. Sopivassa kiireessä työskentely on oikeasti minusta ihan kivaa, koska ”tatsi” pysyy päällä ja toistamalla asioita monta kertaa päivässä opin parhaiten.

Illalla kun tulen töistä kotiin olen yleensä niin puhki, etten jaksa muuta kuin syödä ja mennä nukkumaan. Olen herännyt muutamana aamuna aikaisemmin tekemään koulutöitä. On ollut vähän erilainen viikko, koulutyöt ja töissä käyminen on vienyt kaiken ajan eikä me olla oikeastaan ehditty muuta tekemäänkään.

 

Viime viikolla oli illasta ensimmäisen kerran jo vähän viileää, sai ottaa neuleen mukaan jos lähti illalla jonnekin käymään, mutta päivällä on vielä liian kuuma pitkähihaisille.

Loppuviikosta satoi vettä ensimmäisen kerran koko kuuden kuukauden aikana. Vettä tuli oikein kunnolla, mutta toisaalta ihan hyväkin niin ilma vähän raikastui.  

Perjantaina oltiin molemmat Iiriksen kanssa niin puhki työviikosta, että töiden jälkeen koti-ilta oli paras vaihtoehto.

Lauantaina herättiin virkeinä aamupäivällä ja lähdettiin etsimään bussipysäkkiä, josta bussin pitäisi kulkea Fuengirolan päässä olevaan kauppakeskukseen. 

Koko päivähän siellä meni shoppaillessa taas kerran ja takas kotiin päästyä meillä olikin jo kiire valmistautua iltaan. Olimme menossa jo meille tuttuun suomalaiseen Iskelmäbaariin, koska siellä esiintyi Suvi Teräsniska. Iskelmäbaarissa on kiva käydä silloin tällöin istumassa, kuuntelemassa artisteja ja juttelemassa muiden suomalaisten ja meille jo tutun henkilökunnan kanssa. 

Tämä varmasti jakaa mielipiteitä siitä kun lähdetään ulkomaille ja sitten mennään suomalaisiin ravintoloihin. Joku voisi sanoa ”mautonta”. Miksi lähteä ulkomaille ja käydä silti suomalaisten ympäröimissä paikoissa?

Minulla on tähän kaksi näkökulmaa, toisaalta olen sitä mieltä, että on vähän junttia mennä suomibaariin notkumaan, jos lähtee lomalle Espanjaan viikoksi tai pariksi, olisihan se paljon hienompaa tutustua paikallisiin ihmisiin, ruokapaikkoihin, ravintoloihin ja kulttuuriin.

Suvi Teräsniska Iskelmäbaarissa

Mutta toisaalta kun on uusi täällä ja pidemmän aikaa poissa suomesta niin on ihan kiva käydä välillä tutustumassa suomalaisiin paikallisiin. Näissä paikoissa on hieno huomata suomalaisten yhteisöllisyys ja helppo tutustua uusiin ihmisiin. Myös kotoisa ja turvallinen olo houkuttelevat, joten ehkä se on välillä ihan sallittua, ja varsinkin kun artisti kattaus on näin huippuluokkaa.

Sunnuntaita vietettiin rauhallisissa merkeissä ja käytiin syömässä niinkin espanjalaisessa paikassa, kuin Burger Kingissä. On todettu Iiriksen kanssa, että sieltä saa koko Fuengirolan parhaat hampurilaiset jos sellaista mieli tekee. 

Tällä samaisella pikaruokala reissulla poikettiin muutamissa rantakadun vaateputiikeissa.

Fuengirolan paras hampurilainen

Ihan rauhassa siinä katselin vaatteita, kunnes Iiris kiljaisi sovituskopista, ryntäsin tietysti heti katsomaan, että mikä oli hätänä. Sovituskoppiin oli päässyt rotta, joka luikkikin sieltä reippaasti pakoon kun pääsin paikalle. Eikä kyseessä ollut mikään pieni hiirulainen vaan ihan valtavan kokoinen rotta. Eläin tuntemuksemme ei ole mikään parhaasta päästä, mutta kyllä se rotalta näytti, se oli noin 25 cm pitkä ja 15 cm leveä pitkähäntäinen kammottava olio.

Lähdettiin kaupasta aika nopeasti pois ja koko kotimatkan katseltiin tiheään tahtiin jalkoihimme. Kunpa tätä ei tarvitsisi kokea enää uudestaan.

Nyt on aika mennä nukkumaan, sillä huomenna on työpäivä ja lähden innolla oppimaan taas uutta!
Adios!

Ajamassa vuokra-autoa Marbellaan asiakkaalle

- Nina

Retki Tangeriin

Pääsin työpaikkani kautta mukaan Rusadirin järjestämälle retkelle Tangeriin,Marokkoon. Tarkoituksenani oli tutustua retkeen, jotta osaan kertoa siitä asiakkaille paremmin. Tarkkailin myös asiakkaan näkökulmasta, olisiko retkessä jotain kehitettävää. Retki oli kansainvälinen ja olin itse ainut suomalainen mukana.

Bussi nouti minut rantakadulta lauantaina aamu seitsemältä. Bussilla köröteltiin vähän yli kaksi tuntia Tarifan satamaan, josta jatkaisimme katamaraanilla Tangeriin. Turvatoimet ovat todella tarkkoja ja bussissa täytettiinkin lomakkeet menoa ja paluuta varten poliisille. Lomakkeessa kyseltiin henkilötietoja,passitietoja, matkan tarkoitusta jne.

Satamassa tarkastettiin passit ja läpivalaistiin tavarat. Onhan tämä kuitenkin ulkomaanmatka.
Laiva oli pieni ja siinä oli lähinnä vain penkkirivejä (mukavia nojatuoleja) ja muutama tiski, jolta sai pikkupurtavaa ja juotavaa. Aurinkoisella kelillä kannellakin on mukava istuskella. Laivamatka kesti vain noin 45 minuuttia,Marokko on siis oikeasti tosi lähellä.

Suosittelen ostamaan mukaan omia eväitä ja riittävästi vettä, koska laivalla hinnat olivat tosi kalliit, eikä pysähdyksiä ehditä retkellä tehdä kenenkään omien tarpeiden mukaan.

Satamasta jatkoimme matkaa bussilla, jossa paikalliset oppaat kertoivat inffoa bussikierroksen edetessä. Oppaat puhuivat englantia,saksaa ja espanjaa.

Ensimmäisenä pysähdyimme katsomaan kameleita. Niillä sai ratsastaa ja ottaa kuvia niiden kanssa. Tämän paikankin olivat tietenkin piirittäneet kauppiaat ja tunsin oloni todella ahdistuneeksi. Marokossa kauppiaat ovat jotain ihan muuta mitä olen ikinä nähnyt. Koruja sidotaan väkisin käteen, eikä edes kymmenes kerta EItä karista heitä kimpusta. Meninkin nopeasti takaisin bussiin turvaan!


Bussikierroksen jälkeen jatkoimme jalkaisin kierrosta ahtaille pikkukujille, joihin ei autoja mahdu. Ei tarvitse mennä kuin tuon verran alaspäin kartalla ja elintaso oli jotain aivan muuta. Pienet lapset asuivat vessankokoisissa loukoissa, jotka olivat tosi likaisen näköisiä ja täynnä tavaraa. Oli kyllä avartava kokemus ja teki pahaa sanoa ei kerjääville lapsille.


Menimme aika pian syömään lounaan tyypilliseen Marokkolaiseen ravintolaan, missä oli livemusiikkia ja perinneruokaa. Alkupalaksi tuotiin mausteinen keitto ja lihavartaita sekä leipää. Pääruokana oli tietenkin couscousia ja kanaa ja jälkkärinä äklömakea hunajaleivonnainen ja lämmin minttujuoma. Juoma oli vähän niinkuin lämmin mojito, oikeasti aika hyvä, vaikka kuulostaa oudolta.

Ruuan jälkeen  vierailimme mattokaupassa, jossa esiteltiin hienoja käsintehtyjä mattoja. Esittelyn jälkeen oli mahdollisuus ostaa mattoja tai koriste-esineitä ja astioita alakerrasta.

Vierailimme myös apteekissa, missä oli tarjolla paikallisia "ihmerohtoja". Saimme kokeilla tuotteita ja esittelyn jälkeen oli mahdollisuus ostaa niitä itselleen. Tuotteiden hinta oli n. kympin luokkaa, joten tuotteet jäivät omasta puolestani hyllyyn (ehkä kaljuuntuminen,kolesteroli ja kuorsaaminen ei vaan kuulut omiin ongelmiini).

Yhden pysähdyksen ajan kahvilassa oli 10 minuuttia aikaa ostaa virvokkeita ja levähtää hetki. Kahvilan jälkeen nousimme taas bussiin ja palasimme satamaan. Satamassa oli taas samat turvatarkastukset ennen laivaan nousua. Tarifan satamassa meitä odotti taas bussikuljetus omille pysäkeillemme, joita oli tarjolla ympäri rannikkoa.

Ryhmässä oli mukava matkustaa ja ihmiset olivat tosi huomaavaisia, vaikka ei kaikkien kanssa yhteistä kieltä löytynytkään. Kaikki pitivät huolta toisistaan ja varsinkin minusta, kun olin nuorin ja yksin. Lähtiessä bussista kaikki hyvästelivät toisensa ja oli kiva yhteisöllinen fiilis!



Suosittelen poikkeamaan Marokossa päiväretkellä jos täälläpäin  sattuu olemaan. Niinkin lyhyen matkan päässä ja lyhyessä ajassa saa nähdä täysin erilaisen kulttuurin.

 Seuraava tutustumisretki on luultavasti Rondaan! Sitä odotellessa!

Saludos
-Iiris

Helpotusta koti-ikävään

Tätä viikkoa on odotettu!

Poikaystäväni saapui viime viikon perjantaina Fuengirolaan ja hymy oli korvissa heti aamusta. Lento oli ollut ajoissa ja poikaystäväni tuli aamulla yllättämään minut työpaikalle. Oli vähän levottomat jalat koko työpäivän ajan, kuten arvata saattaa. On ollut aika rankkaa olla erossa näinkin kauan, miten ihmiset pystyy kaukosuhteisiin?

Ehdittiin tehdä kaikennäköistä viikon aikana ja olo onkin vähintään ryytynyt kaikesta juoksemisesta. Kerron kuitenkin parhaat palat!

Lauantaina kävimme poikaystäväni perheen kanssa Marbellassa syömässä. Hekin olivat siis samaa aikaa Marbellassa lomalla. Ravintola oli upea Beach House suoraan rantahiekalla. Syötiin oikein pitkän kaavan kautta ja nautittiin maisemista merelle ja vuoristoon. Paikka oli aika hintava, mutta hintansa arvoinen! Kannattaa pistää vähän parempaa päälle, jos joku nyt innostui sielä käymään.

Käytiin myös Bioparkissa Fuengirolassa. Se on ihana eläintarha,jossa eläimet eivät ole teljettyinä häkeissä, vaan niillä on mahdollisimman luonnolliset elinolot. Puistosta löytyi semmoisia eläimiä, joita ei korkeasaaressa nää. Parhaat olivat sukelteleva virtahepo ja vartioivat mangustit. Tiikerin aitaus oli tehty siten, että sen ja meidän välissä näytti olevan vain paksut bambutikut...toivottavasti tikkujen sisällä oli kuitenkin jotain jämäkämpää. Puisto maksoi 17.50€/henkilö, eli ihan kohtuuhintainen mielestäni. Puistoon on kiva mennä vanhempanakin ihailemaan eksoottisia veijareita,suosittelen!

 


Käytiin Malagan reissulla Picasson museossa. Pääsylippu maksoi 10 euroa ja siihen sisältyi myös vaihtelevan taiteilijan näyttely. Halvemmalla olisi nähnyt pelkän Picasson näyttelyn. Me otimme vahingossa myös vaihtelevan näyttelyn, minkä olisi voinut hyvin jättää väliin. Museossa sai kuunnella tarinan taulun synnystä kuulokkeella, mistä pystyi valitsemaan monia eri kieliä. Oli kiva nähdä kuuluisia teoksia ja myös vähemmän kuuluisia luonnoksen näköisiä tekeleitä. Niistä huomasi kuinka kieroutunut mieli taiteilijalla on ollut..no tajuatte jos käytte! Suosittelen jos on kiinnostunut taiteesta, useiden mielestähän taidemuseossa kiertely saattaa olla puuduttavaa.

Ainiin, mikä parasta, keskiviikkona kävimme suomalaisessa Iskelmä baarissa Meiju Suvaksen keikalla. Saatiin ihan nimmarit ja yhteiskuvat mukaan! Iskelmä baarissa käy paljon suomalaisia artisteja keikalla, joten tämä keikka tuskin jää viimeiseksi.



Töissä on mennyt ihan kivasti ja perusjutut alkaa jo luistamaan hyvin. Uusia asioita tulee koko ajan, koska matkatoimistosta tietenkin kysytään ihan mitä vaan matkailuun liittyvää ympäri maailman. Tietämystä ja kokemusta asioista tulee vaan tekemällä ja tutustumalla asioihin sitä mukaa, kun kyselyitä tulee. On siis uskomattoman pitkä prosessi ammattilaiseksi. On myös kiva käydä retkillä ja nähtävyyksissä mahdollisimman paljon omalla ajalla, että osaa sitten kertoa asiakkaille niistä oman kokemuksen kautta.

Lauantaina pääsen tutustumaan työpaikkani kautta Tangerin retkeen,mutta kerron siitä erikseen ettei tule hirveästi liian pitkää tekstiä!



Adios!


-Iiris

Arki käy todeksi

" Hei mä asun täällä"

Yksi monista ravintolakaduista

Taas on viikko vierähtänyt, aika menee täällä niin nopeasti.  (liian nopeasti!)

Uudessa asunnossa on nyt asusteltu jo parisen viikkoa, ja alue alkaa tulla tutuksi.

Tykkäsin enemmän ensimmäisestä asuinympäristöstämme. Siellä oli enemmän paikallisia ja vilkas rantakatu ja meri ihan lähellä. Täällä Los Bolichesissa on tosi paljon suomalaisia, niin kun Iiris jo kirjoittikin.

Nyt vasta alkaa tajuamaan sen että "hei mä asun täällä". Eletään täällä ihan tavallista arkea, viikolla käydään töissä, ja vapaa-ajalla  pyritään kiertelemään paikkoja ja tutustumaan lähialueisiin mahdollisimman paljon. 

Täällä kulttuuri ja ihmiset ovat  täysin erilaisia kuin suomessa. On ihanaa kun ihmiset hymyilee ja tervehtii vaikka junassakin, kun istutaan vastapäätä. Muutenkin desibelit ovat junissa ja busseissa hieman suuremmat, kuin suomessa. Täällä ihmiset oikeasti keskustelevat ja eivät häpeile puhua kovaäänisesti.

"La cuenta por favor"

Käytiin Iiriksen kanssa ulkona syömässä kahtena iltana viimeviikolla. Ensimmäinen kokemus oli pettymys, otimme molemmat ”menu del diat” ruoka- annokset eivät näyttäneet herkullisilta ja maistuivat pakasteilta. Mietimme myös kovaan ääneen, että mikä tämä paha haju on, kunnes tajuttiin, että se oli Iiriksen ruoka. Siinä sitä sitten ihmeteltiin puoliääneen pahaa ruokaa, kunnes kuulimme tarjoilijan puhuvan suomea. Hän oli varmasti ymmärtänyt ja kuullut meidän keskustelun. Nolostuneina tilasimmekin pian laskun.”La cuenta por favor ja äkkiä pois…”

Toisella kertaa pelasimme varman päälle ja menimme ”vakiopaikkaamme”. Avocadoa ja katkarapuja alkupalaksi, porsaan sisäfilettä pippurikastikkeessa ja vielä jälkiruuaksi jäätelöä ja mansikoita. Ja voitteko kuvitella kaikki tämä vaan 12 euroa.

Otimme myös Sangria-kannun, tietenkin valkoviinillä, koska punaviini Sangriahan on aloittelijoille. Nyt ymmärsimme myös  syyn tähän. Saimme HIEMAN vahvan kannullisen, sitä ei vain kerta kaikkiaan pystynyt juomaan. Pyysimme mehua siihen joukkoon, ja ystävällinen ravintolahenkilökunta tietenkin laittoi, alkoholipitoisuus oli edelleen melkoinen ja lopputulos olikin tuttu "La cuenta por favor"

Lähi alueet tutuiksi

Töissä menee hyvin. Olen oppinut paljon uutta ja opin kokoajan enemmän ja enemmän. Autovuokraamossa työskentely on monipuolista, siinä pääsee tekemään paljon muutakin kuin vain pelkkiä toimisto hommia. Teen asiakkaille autovarauksia puhelimitse, sähköpostilla tai joskus jopa kasvotusten, syötän varauksia varausjärjestelmiimme, toimitan autoja asiakkaille, ja hoidan erilaisia asiakaspalvelutilanteita. 

Välillä pääsee ajamaan parkkiasiakkaiden Porscheja ja Ferrareita, toisinaan taas parkkeerausvuorossa saattaa olla joku vanhempi auto, joka just ja just lähtee liikkeelle. Olen päässyt myös ajamaan vuokra-autoja asiakkaille muun muassa Marbellaan, Torrebancaan, Benalmadenaan ja Fuengirolaan. On ollu tosi kiva, kun on päässyt toimistotyön lisäksi näkemään paikkoja ja ajelemaan ympäriinsä. Lähialueet tulevat siis tutuiksi.

Perjantaina olin ajatellut meneväni Malagaan työpäivän jälkeen. Malaga kuitenkin vaihtui Benalmadenaksi pudotettuani puhelimeni asiakkaalle viemääni vuokra-autoon. 

Soitin asiakkaalle ja sovin tapaamisen työpäiväni jälkeen Benalmadenassa. Työkaverini ystävällisesti tarjoutui seurakseni, ja hyvä niin, sillä olisin varmasti eksynyt, kun en olisi pystynyt edes soittamaan.

Benalmadenan ranta satama oli kivan näköistä seutua ja pistin merkille muutamia paikkoja joissa haluan mennä siellä vielä paremmalla ajalla käymään. Benalmadenassa oli muun muassa Sealife, jossa voisi olla hauska vierailla. Löytyipä sieltä pieni paikallisten suosima ravintolakin, josta sai hyvää ruokaa ja erinomaista palvelua kohtuulliseen hintaan. Ei siis mikään turha reissu ollenkaan.

Viikonloppuna kävin aivan ihastuttavan idyllisessä Mijasin kylässä. Menin sinne bussilla Fuengirolan bussiasemalta ja matka kesti noin 20 minuuttia. Tapasin Mijasissa asuvan sukulaiseni joka esitteli minulle upeita vuoristo maisemia ja kertoi hieman Mijasin historiasta ja tapahtumista.

Mijas

Mijas on yksi Andalusian valkoisista kylistä, kaikki rakennukset olivat valkoisia ja vanhakaupunki olikin upea nähtävyys itsessään.

Mijasissa on myös 1900 luvulla rakennettu vanha härkätaisteluareena ja siellä edelleen järjestetään härkätaisteluita. Uskaltaiskohan sitä mennä katsomaan, kuulemma aika raakaa. 

Vierailimme myös muutamissa kirkoissa, joita Mijasista löytää melko paljon, ehkä niistä upein ja vierailun arvoisin oli tuo vanha kalliokirkko Virgen Santa Maria de la Pena.  Suosittelen kyllä Mijasissa käymistä, jos täälläpäin liikkuu.

 

Tässä kaikki tältä erää, saa nähdä mitä ensiviikolla tapahtuu.

Buenas nochesta vaan!

-Nina

                                       

                    

Suomalaisia ja luksusjahteja

Tavaraa olikin vähän kertynyt 3 viikossa..

Viikko 4 lähti käyntiin muutolla.
Muutimme Fuengirolan perältä Los Bolichesiin,eli vähän niinkuin Suomeen.
Täällä oikeasti pitää varoa mitä puhuu ääneen, joka toinen vastaantulija on suomalainen. Joka kulmassa on jokin suomalainen yritys, eikä suomesta juuri tarvitse lähetellä Fazerin sinistä tai ruisleipää, täältä sitä saa.

Saimme vihdoinkin Ninan kanssa omat huoneet ja nyt pystyykin vähän paremmin asettumaan kodiksi,kun voi järjestellä omat tavaransa huoneeseen.

Puli puli.

Asunto on vähän pimeä ja parvekkeet ovatkin ranskalaiset (yhyy), mutta onneksi uima-allas löytyy! On virkistävää pulahtaa uimaan työpäivän jälkeen.

Näkymä uudesta makkarista.

Saimme kokea mielenkiintoisen herätyksen heti keskiviikko aamuna, kun ovikelloamme soitettiin taukoamatta.
Epäröimme ensin avata ovea vieraille ihmisille, joten kurkimme heidän touhujaan ikkunasta. Lopulta tajusimme, että ilmastointilaitteessamme oli ilmeisesti jokin ongelma ja avasimme oven.

Laite oli vuotanu vettä ympäri käytävää ja naapurimme olivat ovellamme moppaamassa sitä.

Pieni puna ehkä nousi vähän poskille.



No laite ilmeisesti oli jotenkin rikki ja vuokratoimisto oli (tietenkin) keskiviikkona kiinni, emmekä saaneet korjaajaa kutsuttua siihen hätään.

Vuokratoimisto ei vastannut avunpyyntöihini, ja kun samaa ongelmaa ei enää tapahtunut uudelleen, jätimme asian sikseen.

Töissä homma alkoi tuntua jo vähän selkeämmältä ja pääsin tekemään enemmän juttuja.

Mukavinta oli päästä kertomaan asiakkaalle sähköpostitse retkestä Tangeriin. Pääsin itse tutustumaan tarkasti retken sisältöön, kun asiakkaalle piti kertoa kaikki yksityiskohdat. Tykkään muutenkin kirjoittamisesta, joten tällaiset laajat kuvaukset kuuluvat suosikkihommiini. Tuntui mukavalta, kun asiakas kiitteli kovasti lopuksi.

Tällä viikolla sain myös varata itselleni viikonloppuretken Tangeriin,Marokkoon! Pääsen retkelle parin viikon päästä työpaikkani kautta ja teen samalla tutkimusta retken toimivuudesta. Tietenkin retkillä vierailu myös lisää omaa tietämystäni retkistä, joita myyn asiakkaille.

Norwegianin varausjärjestelmä on tullut jo aika tutuksi monen lentolipun myötä. Amadeuskin tuntuu koko ajan vähän selkeämmältä,vaikkakin sen käyttö on vielä aika hidasta. Varaukset harvemmin ovat vain perusvarauksia, vaan niihin tarvitaan koirapaikkoja, lisälaukkuja tai muita lisäyksiä tai muutoksia.

Olen oppinut paljon kanavia, joiden kautta voi pyytää apua tarvittaessa. Niistä on ollut paljon hyötyä ongelmatilanteissa. Olen myös tehnyt paljon kirjanpitoa tällä viikolla ja hyödyntänyt excel-taitojani väsäämällä uudet taulukot syyskuun kirjanpidolle.

Sain myös vaihtelevan työtehtävän ja minut lähetettiin pankkiin tallettamaan rahaa tilille. Vastuutehtävä siis!

Tämän viikon nähtävyyskiintiöön kuului Marbella.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että se oli pettymys tai ei ainakaan sitä, mitä olin odottanut. Aikalailla rantakohde muiden joukossa.



Kuuluisassa Puerto Banuksen satamassa oli muutama hieno huvijahti, hienoja autoja ja kalliita merkkikauppoja. Satama itsessään oli paljon pienempi, mitä olin kuvitellut.

"Sangria punaviinillä on aloittelijoille"

                       





















Päällimmäisenä Marbellasta jäi mieleen ihana merenranta- ravintola Piucaro, jossa vietimme pitkän tovin nautiskellen raikasta sangriaa ja kattavaa illallista.

Hintataso ei ollut mitenkään älytön paikkaan nähden, vaikkakin kyllä se loppukuitti aika suuria numeroita sitten näyttikin. Työntekijöillä oli hyvä meininki päällä ja maisemat olivat vähintäänkin hintansa arvoisia. Suosittelen!









Nyt on alkanut tuntua siltä, että oikeasti asuu täällä ja arki alkaa luonnistua.. tai no luonnistua sen verran, kuin se tällaisessa maassa voi luonnistua :D Pahin koti-ikävä alkaa hellittää ja kohta saankin jo onneksi mun poikaystävän tänne kyläilemään.

Adios, ensi viikkoon! :)

-Iiris