Kysymyksiä ja vastauksia

Arkeen on taas palattu ja työrytmiin päästy hyvin kiinni. Onnistuinkin lomallani skippaamaan taitavasti kiireisimmän työviikon, jolloin tosiaan Suomessa on syyslomat. Kyllä kuitenkin se kiire on vielä jatkunut tälläkin viikolla ja koko kuukausi on nyt kiireistä aikaa meillä töissä.

Sunnuntai aamupäivän maisemia

Tällä viikolla ei ole tapahtunut mitään erityistä, viikko on mennyt tosi nopeesti. Sain vielä ajella töihin vuokra-autolla, joka meillä oli tosiaan keskiviikkoon asti vuokralla.

Onnistuin pääsemään eksymättä töihin ja takaisin, mutta kun päätin tiistaina hieman poiketa Ikean kautta, niin sittenhän sitä oltiinkin jo eksyksissä. 

Matka töistä Ikeaan meni vielä yllättävän hyvin (koska olin saanut ohjeet). Kotiin paluu ei enää ollutkaan niin helppoa. Olin jossain, keskellä jotain ei mitään tietoa missä. Kysyin neuvoa, ja tietenkään kukaan ei puhunut englantia, onnekseni tajusin espanjankielisen ohjeistuksen lentokentälle. Pääsin siis lopulta kotiin, muutaman mutkan kautta.

"No hei Ikean lihapullia saa myös Espanjasta"

'

Viikonloppuna näin muutamia suomalaisia nuoria, joihin olen täällä jo aiemmin tutustunut. Ihania ihmisiä! Vietin aikaa heidän kanssaan lauantai-iltana Mundo nimisessä kahvila/baarissa. Sunnuntai aamupäivällä kävin kävelyllä merenrannalla ja fiilistelin aurinkoista päivää.

Olen huomannut, että suomalaiset ovat erilaisia ulkomailla, kuin Suomessa. Tähän ehkä yksi syy on jo se, että ulkomaille hakeutuvat erilaiset ihmiset. Täällä suomalaiset toki pitävät yhtä ja isoon yhteisöön mahtuu kaikki mukaan, koska kaikki on samassa veneessä tavallaan. On vaan hienoa huomata se ero suomalaisista ihmisistä jotka asuvat täällä. Avoimuus, rohkeus ja sosiaalisuus ovat aivan eri fääreissä, kun suomessa.

Oon muutenkin pohdiskellut erilaisia kysymyksiä, ja aattelin jakaa niitä teidän kanssa. Multakin saa vapaasti kysellä, jos joku mietityttää. Erityisesti työharjoitteluun liittyviestä asioista.

Tässäpä näitä nyt olisi:

Voisitko kuvitella asuvasi Espanjassa? Entä juuri Fuengirolassa?

-        Voisin kuvitella asuvani ainakin jonkin aikaa Espanjassa. Rakastan ihmisiä, kulttuuria, ruokaa ja tätä elämäntapaa. On myös paljon asioita joita kaipaan suomesta ja täällä oppiikin arvostamaan suomessa itsestään selviltä tuntuvia asioita, kuten juomakelpoinen kraana vesi ja toimiva nettiyhteys.

-     Fuengirola on kiva paikka, eikä liian suuri. Täältä on  hyvät kulkuyhteydet esimerkiksi Malagaan ja Marbellaan. En kyllä kuitenkaan osaa sanoa haluisinko asua juuri täällä kaikkien suomalaisten ympäröimänä.

Miksi halusit lähteä työharjoitteluun ulkomaille?

-        Olen aina halunnut lähteä töihin ulkomaille tai vaihto-opiskeluun. Minulle tarjoutui Helmi Liiketalousopiston kautta loistava tilaisuus, joten tartuin siihen. Kansainvälinen työilmapiiri uuden kulttuurin keskellä houkutteli kovasti. Halusin päästä kokemaan millaista työskentely ulkomailla on, miten se eroaa suomessa työskentelystä ja mitä kaikkea täältä jää käteen.

         

    

      Mitä mieltä olet työharjoittelusta ulkomailla? Millaista se on?

Ulkomailla asuminen ja eläminen ovat vastanneet juuri sitä mitä itse asiassa tältä odotinkin. Positiivinen yllätys oli työpaikkani, jossa olen viihtynyt todella hyvin.

_    Ulkomailla työharjoittelun suorittaminen on varmasti haasteellisempaa, kuin kotimaassa, mutta olen sitä mieltä, että jos vähääkään kiinnostaa, niin se on sen arvoista. Olen oppinut täälä valtavasti ja tullut jollaistavalla avoimemmaksi monien asioiden suhteen.

   
Millaista on työskentely autovuokraamossa?
 

-        Täytyy sanoa, etten tiennyt mitä odottaa, sillä minulla ei ollut ennen autovuokraamoon tultuani juuri mitään tietoa millaista työ tulisi olemaan käytännössä. Työskentely autovuokraamossa on monipuolista. Tässä työssä pääsee tekemään toimistotyötä, joka pitää sisällään varausten tekemisiä, sähköpostiviestintää, puhelimeen vastaamista, asiakkaiden neuvomista sekä muita päivittäisiä pienempiä työtehtäviä.

Työ ei kuitenkaan ole pelkkää toimistotyötä, pääsen myös toimittamaan ja tarkastamaan autoja asiakkaille. Asiakaspalvelu tapahtuu vaihtuvissa olosuhteissa ja minun yrityksessäni asiakaskunta on kansainvälistä.Minun näkökulmastani autovuokraamossa työskentely on siis hienoa ja antoisaa.

Mitä odotat loppuajalta, kun enää on jäljellä vajaa 2 kuukautta ?

-        Odotan seuraavalta kahdelta kuukaudelta paljonkin. Odotan todella innolla että voin vielä kehittyä, ja oppia uusia asioita töissä, vaikka paljon olenkin jo oppinut.

Käytiin jo ostamassa vähän Halloween sälää

-     Ollaan nähty Iiriksen kanssa paljon paikkoja viimesen 2 kuukauden aikana. Ollaan käyty Sevillassa, Gibraltarilla, Malagassa, Marbellassa, Mijasissa ja vaikka missä Espanjan sisällä, sekä  Portugalissa ja Ranskassa. Mutta vielä on aikaa, ja ainakin Granada houkuttelisi.

      Odotan kovasti tulevaa viikonloppua ja Halloweeniä, täälä kun Halloween on lähes yhtä iso juttu kuin jenkeissä. Odotan Sinin vierailua tänne, jotta päästään näyttämään paikallista elämän menoa ja kulttuuria. Olisi myös hienoa päästä espanjan kurssille, kun vaan aika riittäisi ja saisi työvuorot sopimaan kurssi aikataulujen kanssa.

Normaalisti päätän kirjoitukseni siihen, että menen nukkumaan, mutta nyt taidan lähteä tapaksille, kiitos kellojen siirtämisen olen tunnin etuajassa. Vai mitenpäin niitä nyt siirrettiinkään?

Naamiaiskaupassa kokeilemassa asuja

Adios!

-Nina

Rentouttavaa lomaa...ko?

Suunnitelmissa oli alunperin lähteä vain Ranskaan luokkakaverimme Sinin luo viettämään meille kuuluvaa syyslomaviikkoa ja rentoutua loppuviikko kotona. No lomaviikosta ei loppujen lopuksi tullut niinkään rentouttava, mutta sitäkin antoisampi.

Emme olleet ehtineet vielä edes palata ystävämme Sinin luota takaisin kotiin, kun saimme jo idean seuraavasta reissusta.
Päätimme vuokrata auton ja ajaa Portugaliin,Faroon (Tai Nina ajaa,minä luen karttaa). Tottakai myös pysähtyisimme matkalla olevissa kiinnostavissa paikoissa. Siispä Roadtrip alkakoon!

Heti saapumisestamme seuraavana päivänä vuokrasimme auton MalagaCarista,lentokentän vierestä. Auto oli tosi edullinen, vain noin 100€/viikko ja siihen kuului täysi vakuutus. Tottakai bensoihin meni jonkin verran rahaa, mutta se oli sen arvoista.Jonkin verran lisäkustannuksia toivat myös tiemaksut, jotka olivat parista eurosta kahdeksaan euroon.

Lähdimme torstaiaamuna ajamaan ensin kohti Gibraltaria.
Gibraltar on Britannian merentakainen alue,joka sijaitsee Espanjan rannikolla Gibraltarin salmessa. Se myös erottaa toisistaan Euroopan ja Afrikan,joten sieltä saattaa nähdä Afrikkaan.

Matka sujui sutjakkaasti ilman pahempia eksymisiä. Gibraltar oli upea luonnon oma nähtävyys  ja olen todella tyytyväinen, että kävimme siellä ihailemassa maisemia.

Oli hassua, kun meiltä tarkistettiin passit sinne mennessä ja porttien toiselta puolelta löytyi punaisia puhelinkoppeja ja kylttejä englanniksi.

Gibraltarilta jatkoimme matkaa Sevillaan päin. Menomatkalla emme vielä pysähtyneet Sevillassa sen kummemmin,kuin vaan nopeasti kahvilla.

Ajoimme yötä myöden vielä Portugalin puolelle ja Faroon. Olimme hieman hämmentyneitä, kun rajan ylittäminen onnistui ilman minkäänlaista pysäytystä tai kontrollointia.

Pientä jännitystä tähän pilkkopimeään retkeen toi se, että bensavalo alkoi näyttää punaista, eikä huoltoasemaa näkynyt lähettyvilläkään.

Noh selvisimme tapamme mukaan kuitenkin bensa-asemalle, jossa ei tietenkään voinut maksaa kortilla. 10€ oli ainoa käteisemme, joten tankki ei ihan sillä tullut täyteen. Vähän lisää jännitystä.

Pääsimme kuitenkin turvallisesti Faroon asti, jossa aloimme metsästää hostellia. Tuntien parkkipaikan etsimisen jälkeen päädyimme Santa Maria hotelliin, joka oli mukava ja suhteessa edullinen, vain 39€/yö. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja huone siisti.

Aamulla kiersimme Faroa hieman ympäri, mutta totesimme, ettei sielä oikein ollut mitään nähtävää. Parasta olisi ollut jatkaa sieltä rantakohteisiin, kuten vaikka Albufeiraan. Hieno paikka Farossa oli kuitenkin ranta Praia de Faro.Se oli kilometrien pituinen ja sen hieno hiekka oli Atlantin laineiden pehmentämää.



Farosta ajoimme Sevillaan taas iltasella. Emme ehkä ihan tienneet mihin ryhdyimme, kun lähdimme autolla suuren kaupungin ruuhkaan. Pian huomasimme, että järkevintä oman turvallisuutemme takia oli jättää auto ja lähteä etsimään hotellia jalkaisin.




Etsimme ensin muutaman tunnin parkkipaikkaa autolle, jonka lopulta jätimme kaupungin laidalle. Oli mukavaa kävellä 20 kiloinen laukku olalla monta tuntia, etsien vapaata hotellia tai hostellia, joka olisi vielä sopiva kukkarollekin.

Suurin osa hotelleista ja hostelleista oli täynnä ja vastaus oli jatkuvasti kieltävä. Alkoi jo pikkuhiljaa tuntua toivottomalta.

No seikkailtuamme usean tunnin ajan yötä vasten keskustan alueella, löysimme yhden tripadvisorin suositteleman hotellin, jossa oli yksi pieni huone parisängyllä vapaana.

Hintaa huoneelle tuli 100€, mutta onneksi siihen kuului aamupala. Huone oli ihanan moderni ja hyvinvarusteltu. Henkilökunta oli ihan älyttömän mukavaa ja ystävällistä, enkä voi käsittää, miten hotellilla oli vain kaksi tähteä. Suosittelen ehdottomasti: Hotel Petit Palace Canalejas, Sevilla! Ainiin, ja herranjestas miten taivaallinen aamupala! Enempää ei olisi voinut väsynyt matkustaja toivoa!

Tuhdin aamupalan jälkeen ostimme hotellilta liput hop on- hop off bussiin, joka kiersi kaupungin nähtävyydet.

La Giralda-torni,Alcazar,Sevillan katedraali ja oma ehdoton suosikkini, Plaza de Espana. Plaza de Espana oli ihastuttava
 suihkulähteineen ja veneilevine ihmisineen.Kauniin paikan kruunasi vielä se, että ihastuttavalla aukiolla oli hääpari ottamassa
hääkuviaan, miten romanttista!

Illalla aloitimme kotimatkan takaisin Fuengirolaan. Pääsimme eksymättä Malagaan asti, jossa ohitimme oikean liittymän ja jouduimme toviksi pyörimään pikkukaduille. No, kaksi väsynyttä matkustajaa pääsi lopulta takaisin kotiin ehjinnahoin. Taas kerran, täällä ei mikään onnistu helposti, älä odota minkään onnistuvan helposti!

Ja sitten takaisin sorvin ääreen, Hasta luego!

-Iiris

Menoa ja meininkiä

Espanjattaret lähdössä Ferioille

Buenas!

"Täällä onkin vielä lämmin." Tällä viikolla helteet ovat hellineet meitä ja ollaan saatu nauttia lämpimistä päivistä! Vaikka töissä meneekin melkein koko päivä sisätiloissa, silti aamupäivästä ehdin usein käydä aamu-uinnilla ennen töihin lähtöä.

Tätä viikkoa on odotettu jo jonkin aikaa, koska vielä viikko ja meillä on syysloma.
Viikko ennen lomaa tuntuu pitkältä, mutta onneksi Fuengirolan Feriat ovat viihdyttäneet meitä tämän viikon.

Feriat

Feriat käynnistyivät maanantaina. Kaikki ravintolat ovat tyhjillään ja valtavat väkijoukot valuvat Feria alueelle illallan myötä. Tuntuu kun koko kaupunki olisi ihan sekaisinerioiden aikana.

Fungirolan Feriat järjestetään joka lokakuu, ennen sitä on Torremolinoksen ja paljon suuremmat Malagan Feriat. Ferioilta löytyy syötävää, juotavaa, pelejä, leikkejä, tivolilaitteita ja bailausta. Laulu ja tanssi jatkuvat aina aamun asti.

Feria alue

Nautimme vuoristoradasta ja sen tuomasta vauhdista

Iiriksen kanssa menimme erilaisiin huvipuistolaitteisiin ja pelailimme kaikkia mahdollisia tikan- ja pallonheittopelejä tavoitteenamme voittaa isot pehmolelut. Arvatkaa vaan mikä oli lopputulos? Käytettiin rahaa noihin peleihin varmaan 10 euroa, ja
saatiin kaiken maailman avaimenperiä ja muovisia pikkurasioita.

Alkuviikosta oli vielä ihan mielenkiintoista käydä katsastamassa Feriat, kuuntelemassa live musiikkia ja hurjastelemassa tivolilaitteissa. Varsinkaan kun en ollut koskaan aiemmin käynyt.
Perjantaina puolestaan väen paljous oli jotain aivan käsittämätöntä, eikä eteenpäin puskeminen
alueella ollut enää hauskaa. Hädin tuskin päästiin liikkumaan väkijoukon keskellä eksymättä toisistamme.
















Pariisi 

Lauantai olikin vielä odotetumpi päivä, sillä lauantai-iltana suuntasimme Malagan lentokentälle, määränpäänämme Pariisi. Emme olleet kumpikaan käyneet aiemmin Pariisissa, joten meillä oli paljon nähtävää ja odotettavaa tältä reissulta.

Koska ostettiin lentoliput hyvissä ajoin, saatiin ne hyvään hintaan. Ryanairin lennot Beauvaisin kentälle maksoivat n.100e meno-paluu (ei paha) Kentältä jatkoimme vielä matkaa bussilla  noin tunnin verran Pariisin keskustaan.

Lento sujui hyvin, pientä loppu jarrutusta lukuunottamatta. Ilmeemme olivat lähes samat kuin Ferian huvipuistolaitteesta nauttiessamme.
( Katso kuva yllä )

Vastassa bussiasemalla meitä oli oppaamme ja hyvä ystävämme Sini Anttonen. Sini on meidän luokkakaveri ja harjoittelussa Pariisissa. Oli ihana nähdä Siniä pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia.
Aivan huippua, että saatiin olla sinin pienessä kämpässä yötä, ei tarvinnut pulittaa satoja euroja hotelli yöpymisestä.

Lisää kuvateksti

Lauantai iltana, kun saavuttiin Sini tarjoili meille muun muassa aitoa Sampanjaa, ranskalaista Patonkia ja Macaronseja. Pääsimme siis heti tutustumaan ranskalaisiin herkkuihin.

Tämän lisäksi Sini kertoi meille sampanjan teosta. Sampanja tehdään ravistelemalla pulloa edestakaisin ja kylmentämällä pullon kaulaa, oli siinä vielä muitakin yksityiskohtia, mutta jotenkin näin se meni? Aitoa sampanjaa tuotetaan vain Champagnen maakunnassa ranskassa ja se on tämän vuoksi melko arvokasta.

Sunnuntaina sää oli hieman sateinen, mutta emme antaneet pienen sateen haitata vaan lähdimme  kiertämään nähtävyyksiä. Kävelimme Eifel Tornille, joka oli hyvin lähellä Sinin asuntoa. Eifel Torni ei ollut niin korkea kun olimme Iiriksen kanssa sen kuvitelleet olevan, mutta olihan se upea näky. Erityisesti illalla, kun tornissa palaa valot ja se vilkkuu. Romanttista ja kaunista.

Eiffeliltä kävelimme Seine joen rantaan ja menimme käymään Seine risteilyllä. Sini oli saanut kolme lippua työpaikaltaan ja jakoi kokemuksen meidän kanssa, kiitos Sini. Reitti kulki kaikkien tunnettujen nähtävyyksien ohitse, ja oli mahtavaa että meillä oli puhelimen muotoiset kuulokkeet joista pystyimme kuuntelemaan englanniksi selostusta matkan aikana. Tosin haasteeksi muodostui kuvien ottaminen samanaikaisesti. Tämänvuoksi kuulokkeet olisivat olleet kätevämmät.
Risteily kesti tunnin ja kulki mm. Eifel Tornin, Notredamen, Louvren ja tuon  "romanttisen" sillan, joka on täynnä lukkoja ohitse.

Eifel Torni illalla

Kävimme risteilyn jälkeen vielä erikseen ottamassa kuvia ja katsomassa kyseisiä nähtävyyksiä lähempää. Notredamessa kävimme sisällä, kirkko oli kyllä todella upea pienine yksityiskohtineen.

Illalla menimme syömään ja nautimme lasilliset ranskalaista viiniä, jonka jälkeen palasimmekin Sinin luokse väsyneinä päivän aktiviteeteistä. Päädyimme viettämään rauhallista koti-iltaa syksyisessä Pariisissa katsellen ranskaan sijoittuvaa elokuvaa.

Seinen rannalla

Ensimmäinen ajatus kun heräsin Maanantai aamuna oli: "Ai niin   me ollaan Pariisissa ja meillä on loma."  Olin jo nähnyt unta töistä, mutta nyt sai olla viikon työasiat sivussa ja rentoutua. Suuntasimme ensin ostoksille kuuluisalle Champs Elyseelle, ostokset jäivät aika vähäisiksi, sillä hinnat tuolla eivät ole halvimmasta päästä. Kävelimme kadun  päässä olevalle nähtävyydelle. Arvaatteko mikä on kyseessä? Kyllä Riemukaari.





Riemukaaren portaita Iiriksen kanssa ylös kiivetessä tarvittiin muutama hengähdystauko, mutta ylös asti päästiin. Puolessa välissä alkoi olla jalat maitohapoilla, mutta reippaan ja kannustavan oppaamme Sinin ansiosta jaksettiin tarpoa ylös asti. Hyvä että jaksettiin, sillä näkymät olivat sen arvoiset, koko Pariisi edessämme  "wau"!

Champs Elysee ja edessä Riemukaari

Kävimme vielä katsastamassa Sakrekör kirkon ja Moulin Rougen samalla kun menimme
syömään tunnelmalliseen ranskalaiseen ravintolaan, josta Sini oli varannut meille pöydän jo etukäteen.

Ravintola Le Basilic sijaistee Montmartressa ja on tripadvaiserin suosittelema. Ruoka oli kyllä todella hyvää, hintataso kohtuullinen ja palvelu erinomaista.

Kuljimme Pariisissa tietenkin metrolla, koska siellä metrolla kulkeminen on helppoa ja metroverkosto on suuri. Metroja kulkee muutaman minuutin väliajoin ja joka suuntaan. Minun ja Iiriksen silmissä metrotunnelit näyttivät sokkeloilta, mutta Sini tuntui tuntevan reitit vallan mainiosti.

Moulin Rouge

Louvre

Tietenkin matkalla myös sattuu ja tapahtuu. Metrosta pois jäädessämme metroporttien ulkopuolella oli luvassa lipuntarkastus. Tottakai olin jo metrosta pois noustessamme heittänyt lipun lähimpään roskikseen. "Mitäpä tuolla enää tekee, kun matka on jo ohitse."
 Opinpahan että Pariisissa lipuntarkastus suoritetaan asemalta positultaessa, eikä metrossa, niin kuin meillä Suomessa.Tämä oppi maksoikin minulle sitten viisikymmentä euroa.  Kyllä se harmitti, mutta elämä on, ja näihin vastoinkäymisiin on jo totuttu.

Sakrekör

Päälimmäisenä minulle jäi mieleen, että Notredamen rakentamiseen on mennyt yli 200 vuotta, voitteko kuvitella?

Myös yllätyksenä tuli, että Louvre oli todellakin aivan valtava ja nyt ymmärrän miksi sinne tulee varata aikaa, jos haluaa sitä lähteä kiertämään. Siksi jätimmekin sen suosiolla seuraavaan kertaan.
Olin yllättynyt siitä, että useimmat nähtävyyden ovat Pariisissa ilmaisia, jos on EU:n jäsen ja alle 26-vuotias pääsee ilmaiseksi mm. Riemukaarelle ja Louvreen.

 Aion kyllä tehdä vielä matkan Pariisiin. Pariisi on vilkas, kaunis ja romanttinen kaupunki, jossa on paljon nähtävää ja jolla on paljon annettavaa.


Oli ihanaa käydä syksyisen viileässä Pariisissa ja nähdä Siniä, mutta oli myös mukava palata takaisin kotiin lämpimään Espanjaan. Kiitos Sinille kaikesta ja tervetuloa Espanjaan!

Liian paljon asiaa ja liian vähän aikaa, nyt  olis taas aika mennä nukkumaan. Huomena meitä odottaa taas uusi seikkailu ja uudet haasteet. Vuokrasimme auton, joten Ninan ja Iiriksen roadtrippi alkakoon!

Buenas noches! Bonne nuit!

- Nina

Puolivälissä mennään!

Hellurei taas!

Viikot on lähteny kulumaan älyttömän nopeasti,nyt on jo lokakuu?!?
Heh, vaikka onneksi lokakuu täällä tarkoittaa uikkarisäätä!

Arkiviikoilla ei yleensä ehdi, eikä jaksa hirveästi tehdä mitään ihmeellistä. Työpäivät kestää iltaan asti ja kaiken sen oppimisen jälkeen tekee mieli lösähtää sohvan pohjalle ja katsoa espanjalaisia piirrettyjä! (Ihan sairaan hyviä muuten, tosi mielipuolisia, mutta hulvattomia!)

Tällä viikolla tehtiin kuitenkin poikkeus ja mentiin tiistaina illalla katsomaan stand-uppia! Ismo Leikola veti hulvattoman hauskan keikan täydelle katsomolle ravintola Kukossa. Naurettiin juuri sitä, miten täällä tulee nähtyä paljon enemmän suomalaisia esiintyjiä, kuin Suomessa! Täällä kaikki keikat on oikeasti kohtuuhintaisia ja melkein joka viikko on tarjolla joku esiintyjä!

Liput Ismon suomenkielisille keikoille oli loppuunmyyty, niin päädyimme sitten englanninkieliselle  keikalle. Vaikka keikka oli englanniksi, suurin osa katsojista oli silti suomalaisia. Olen kyllä ihan tyytyväinen, että mentiin katsomaan Ismoa englanniksi, koska tönkkö-englanti suomiaksentilla oli vielä jotenkin tuplasti huvittavampaa. Jos typerä alapäähuumori naurattaa, suosittelen Ismon juttuja! Näytti uppoavan ainakin suomalaisyleisöön täällä. Minunkin huumorintajulleni jutut olivat juuri tarpeeksi typeriä, Nina sen sijaan ei ehkä ihan ymmärtänyt tämäntasoista huumoria. Kivaa piristystä arki-iltaan!

Lauantaille olimme buukanneet Rusadirin kansainvälisen retken Rondaan. Vaikka perjantaina meni vähän myöhään, ryömimme kahdeksan jälkeen Fuengirolan rantakadulle, mistä bussi meitä tuli noutamaan. No oikeasti lähtö ei sujunut ihan näin sujuvasti...
Pienen herätyskellovahingon jälkeen meillä oli muutama minuutti aikaa ehtiä rantakadulle ja siinä juostessamme opas jo soittelikin, että missä olemme. Tosi noloa, mutta onneksi opas ja muu ryhmä olivat ymmärtäväisiä.

Köröttelimme bussilla ensin Puerto Banukseen, jossa meillä oli 45 minuuttia aikaa katsella paikkoja. Me olimme Ninan kanssa jo kyseisen paikan tutkineet aiemmin, joten päädyimme aamupalalle ainoaan auki olevaan kahvilaan. Huomasi olevansa luksusalueella, kun kaksi kahvia ja paahtoleipää tuli maksamaan 30€. Vähän tyyriimpi aamupala siis.

Sitten jatkoimme noin tunnin verran kiemuraista tietä vuoristossa kohti kohti Rondaa. Maisemat olivat upeat jo vuorilla! Bussissa meille jaettiin kuulokkeet ja äänilaite, jonka avulla kuuntelisimme myöhemmin oppaan selostuksia nähtävyyksistä. Laite oli hyvä, koska ryhmä oli niin iso, ettei takana olevat olisivat kuulleet mitään oppaan puheesta ilman sitä.

Ensimmäisenä menimme katsomaan kuuluisaa härkätaisteluareenaa. Areena oli valtava,sinne mahtuu n. 400 katsojaa. Oli myös jännittävää nähdä kopit, joissa härkiä on pidetty ennenkuin ne päästetään areenalle. Härkien hajun saattoi haistaa vieläkin. En ihmettele, että härät ovat olleet sekaisin, kun ne on päästetty ulos pimeästä pienestä kopista päivänvaloon. Hämmentävää oli myös kuulla, että härkiä ei ärsytäkkään härkätaistelijan viitassa punainen väri,vaan viitan liike! Härät ovat värisokeita! Meitä on siis huijattu kaikki nämä vuodet,outoa!








Areenan jälkeen jatkoimme upealle Rotkolle, jonka ylitse meni silta toiselle puolelle. Maisemat olivat huikeat!

Jotta retken nolo alku jatkaisi kaavaansa, tässä vaiheessa meille kävi taas nolosti.
Meitä pyydettiin odottamaan rotkon vieressä olevalla "parvekkeella" viisi minuuttia, että opas tulisi siihen ja jatkaisimme matkaa.
No otimme siinä valokuvia rotkosta ja ihmettelimme hetken päästä, kun opastamme tai ketään ryhmästämme ei näy.




Odotimme varmaan vartin, kunnes kehtasimme soittaa oppaalle ja kysyä missä hän on. No he olivat jo menneet sillan yli ja jatkaneet seuraavaan kohteeseen!

Onneksi me satuimme olemaan "myöhässä" aamulla ja opas soitti meille silloin, muuten meillä ei olisi ollut hänen numeroaan, eikä mitään hajua miten olisimme sitten toimineet. Löysimme onneksi oppaan neuvoilla muun ryhmän luo. Parasta oli vielä, että opas sanoi ennen tapausta, että tämä on se kohta, jossa ihmiset useimmin eksyvät...

Tässä kohtaa tuli mieleen kehitysehdotuksia retkeen. Oikeasti kaikille kannattaisi jakaa oppaan numero ennen retken alkamista, juuri eksymisen varalle. Ryhmä liikkuu nopeasti ja koska ympärillä on sata muuta ryhmää, on todella helppoa eksyä vaikka väärän ryhmän mukaan.

No onni onnettomuudessa. Jatkoimme sitten jonkun hengellisen isän taloon ja talon terassilta oli upea maisema rotkoon. Vierailu talossa
maksoi euron.

Talon jälkeen jatkoimme viininmaistajaisiin. Ihanassa tunnelmallisessa viinikellarissa oli tarjolla monia erilaisia viinejä, joita sai valuttaa kuppiinsa suoraan tynnyreistä. Siellä saimme viettää aikaa niin paljon, kun halusimme, kunhan palaisimme omatoimisesti takaisin bussiasemalle vähän yli neljäksi.

Istuskelimme hetken viininmaistajaisissa ja palasimme takaisin bussiaseman lähelle syömään.

Päädyimme  niinkin hienoon paikkaan, kuin Telepizzaan. Hyi! Palvelu oli todella huonoa, kuitit olivat ihan sekaisin, juomia ei saatu, vaikka ne tilattiin ja asiaa oli aika hankala selvittää, kun henkilökunta ei puhunut sanaakaan englantia. Paikassa oli hirveä melu, oikein korvia riistävä ja mikä pahinta pizzat olivat hirveän makuisia. Älkää menkö!

Paluumatkalla bussi pysähtyi Marbellan vanhassa kaupungissa ja kävelimme pikaisesti vähän sitä läpi. Pienet kujat näyttivät ihanilta kukkaköynnöksineen ja ravintolat näyttivät ihanan tunnelmallisilta ja paikallisilta.

Menemme varmasti käymään sielä uudestaan. Viimeksi Marbellassa käydessämme, emme päätyneet ikinä vanhaan kaupunkiin.

Bussi tiputti lopulta meidät samaan paikkaan mistä noutikin ja hipsimme kotiin. Kaikenkaikkiaan Rondan retki oli hieno ja maisemat upeat. Tosin mielestäni retkestä ei saanut mitenkään erityisesti enempää irti opastetulla retkellä. Kannattaa siis ehkä lähteä tutustumaan Rondaan ihan omatoimisesti, jos yhtään osaa suunnistaa tai hankkia itse lippuja.Opastettu retki maksoi kuitenkin 31€.

Kaiken sen kävelemisen jälkeen olimme niin poikki, että loppuilta vietettiin vaahtokylvyssä ja tapaksia napsien telkkarin edessä.

Ensi viikon jälkeen meillä on viikon syysloma ja kivaa ohjelmaa taas tiedossa!

-Iiris