Teetä, töitä ja Mañana- meininkiä

Ensimmäinen työviikko Matkatoimisto Viajes Meriaturissa on nyt takana, ja kaikenlaista on jo ehditty kokea.

Meitä molempia on vaivannut flunssa saapumisestamme lähtien ja se ei tunnu hellittävän millään. Tukkoisena köhisten tärisin ennen ensimmäistä työpäivää työpaikkani viereisessä puistossa ja odotin kello kymmentä.

Kymmeneltä minut otettiin mukavasti vastaan pieneen toimistoon ja ohjattiin omalle työpisteelleni, jossa odotti työharjoittelijan kansio täynnä ohjeita. Siinä kerrottiin pääpiirteittäin kaikki mahdolliset työtehtäväni, jotka ovat samoja tehtäviä,joita muutkin toimistossa tekevät. Lento-,laiva- tai junalippujen varaamista, retkien varaamista, nettisivujen päivittämistä, kirjanpitoa sekä puhelimeen ja sähköposteihin vastaamista. Mikään päivä tuskin tulee olemaan samanlainen. Sain myös huomata, että Amadeus on tärkein työvälineeni ja uskonkin sen käytön kehittyvän hurjasti tänä aikana.

Infoa tuli ensimmäisenä päivänä järjettömän paljon ja ensimmäinen ajatus oli, etten voisi ikinä muistaa tai oppia kaikkea. Pelkästään jo toimistossa työskentely on minulle täysin erilaista verrattuna aiempiin työpaikkoihini. Ensimmäisen viikon jälkeen kuitenkin huomasin, että pieniä palasia tietoa tarttuu koko ajan muistiin ja jossakin vaiheessa niistä varmasti syntyy selkeä kokonaisuus.

Ensimmäisellä viikolla lähinnä kuuntelin ja seurasin miten toimistossa toimitaan. Kuulin mielenkiintoisia tarinoita alalta ja sain vinkkejä Amadeuksen käyttöön. Olen myös päivitellyt nettisivuja, tehnyt kirjanpitoa, vastannut puhelimeen, kuunnellut ääniviestejä asiakkailta, kirjoitellut sähköposteja ja harjoitellut Amadeuksen käyttöä. Sain tehdä jo yhden lentovarauksenkin Norwegianin varausjärjestelmällä ja lähetin asiakkaalle vahvistusviestin tekstiviestillä. Suurin osa asiakkaista on ollut suomalaisia, mutta  myös muutama espanjalainen on käynyt toimistossa.

Viikonlopuksi tautini kehittyi kuumeeksi ja vapaat menivätkin mukavasti sängyn pohjalla. Ohjaajani töistä oli ystävällinen ja vei minut hänen kotiinsa hakemaan apuja flunssaan. Hän myös toi meille kotiin elokuvia, joita katsoa sairastellessa. Ai niin, Ninakin oli siis saanut silmätulehduksen ja olimme siis molemmat jumissa neljän seinän sisällä.

Tästä pääsemmekin aiheeseen internet, joka siis täällä ei toimi. Käytimme ensimmäisestä viikosta kolme päivää pelkästään sen asentamiseen ja pian se silti lakkasi toimimasta,vaikka maksamme siitä 30 euroa kuussa.


Lähdimme puolikuntoisina hakemaan uutta internettiä toisesta liikkeestä, joka sitten olikin lopettanut toimintansa sillä paikalla. No jatkoimme siitä kolmanteen liikkeeseen, josta ostimme prepaid netin 25 eurolla. Pääsimme kotiin käyttämään sitä pariksi minuutiksi, jonka jälkeen sekin lakkasi toimimasta. Ja eikun takaisin samaan paikkaan seuraavana päivänä ja myyjä kertoi rahojen kadonneen kuin tuhka tuuleen, tuntemattomasta syystä. No tässä vaiheessa aloimme olemaan jo aika turhautuneita tilanteeseen. Jotenkin onnistuin lopulta maksamaan ensimmäiseen nettiin 9 euroa lisää maksua, jonka jälkeen se toimi...hetken.

 Mitä tästä opimme? Täällä ei kannata olettaa minkään  asian onnistuvan helposti. Blogitekstien julkaiseminenkin on ollut aika haasteellista, kun pitää metsästää nettikahvilaa,jossa yhteys toimii.
Muuten täällä on aivan ihanaa, ihmiset, luonto, lämpö ja kaikki. Vähäsen on koti-ikävä vaivannut näin aluksi, kun on tullut niin paljon kaikkea uutta kerralla ja jonkin verran vastoinkäymisiäkin.

Toivotaan, että ensi viikko olisi hieman parempi ja helpompi!

-Iiris