Retki Tangeriin

Pääsin työpaikkani kautta mukaan Rusadirin järjestämälle retkelle Tangeriin,Marokkoon. Tarkoituksenani oli tutustua retkeen, jotta osaan kertoa siitä asiakkaille paremmin. Tarkkailin myös asiakkaan näkökulmasta, olisiko retkessä jotain kehitettävää. Retki oli kansainvälinen ja olin itse ainut suomalainen mukana.

Bussi nouti minut rantakadulta lauantaina aamu seitsemältä. Bussilla köröteltiin vähän yli kaksi tuntia Tarifan satamaan, josta jatkaisimme katamaraanilla Tangeriin. Turvatoimet ovat todella tarkkoja ja bussissa täytettiinkin lomakkeet menoa ja paluuta varten poliisille. Lomakkeessa kyseltiin henkilötietoja,passitietoja, matkan tarkoitusta jne.

Satamassa tarkastettiin passit ja läpivalaistiin tavarat. Onhan tämä kuitenkin ulkomaanmatka.
Laiva oli pieni ja siinä oli lähinnä vain penkkirivejä (mukavia nojatuoleja) ja muutama tiski, jolta sai pikkupurtavaa ja juotavaa. Aurinkoisella kelillä kannellakin on mukava istuskella. Laivamatka kesti vain noin 45 minuuttia,Marokko on siis oikeasti tosi lähellä.

Suosittelen ostamaan mukaan omia eväitä ja riittävästi vettä, koska laivalla hinnat olivat tosi kalliit, eikä pysähdyksiä ehditä retkellä tehdä kenenkään omien tarpeiden mukaan.

Satamasta jatkoimme matkaa bussilla, jossa paikalliset oppaat kertoivat inffoa bussikierroksen edetessä. Oppaat puhuivat englantia,saksaa ja espanjaa.

Ensimmäisenä pysähdyimme katsomaan kameleita. Niillä sai ratsastaa ja ottaa kuvia niiden kanssa. Tämän paikankin olivat tietenkin piirittäneet kauppiaat ja tunsin oloni todella ahdistuneeksi. Marokossa kauppiaat ovat jotain ihan muuta mitä olen ikinä nähnyt. Koruja sidotaan väkisin käteen, eikä edes kymmenes kerta EItä karista heitä kimpusta. Meninkin nopeasti takaisin bussiin turvaan!


Bussikierroksen jälkeen jatkoimme jalkaisin kierrosta ahtaille pikkukujille, joihin ei autoja mahdu. Ei tarvitse mennä kuin tuon verran alaspäin kartalla ja elintaso oli jotain aivan muuta. Pienet lapset asuivat vessankokoisissa loukoissa, jotka olivat tosi likaisen näköisiä ja täynnä tavaraa. Oli kyllä avartava kokemus ja teki pahaa sanoa ei kerjääville lapsille.


Menimme aika pian syömään lounaan tyypilliseen Marokkolaiseen ravintolaan, missä oli livemusiikkia ja perinneruokaa. Alkupalaksi tuotiin mausteinen keitto ja lihavartaita sekä leipää. Pääruokana oli tietenkin couscousia ja kanaa ja jälkkärinä äklömakea hunajaleivonnainen ja lämmin minttujuoma. Juoma oli vähän niinkuin lämmin mojito, oikeasti aika hyvä, vaikka kuulostaa oudolta.

Ruuan jälkeen  vierailimme mattokaupassa, jossa esiteltiin hienoja käsintehtyjä mattoja. Esittelyn jälkeen oli mahdollisuus ostaa mattoja tai koriste-esineitä ja astioita alakerrasta.

Vierailimme myös apteekissa, missä oli tarjolla paikallisia "ihmerohtoja". Saimme kokeilla tuotteita ja esittelyn jälkeen oli mahdollisuus ostaa niitä itselleen. Tuotteiden hinta oli n. kympin luokkaa, joten tuotteet jäivät omasta puolestani hyllyyn (ehkä kaljuuntuminen,kolesteroli ja kuorsaaminen ei vaan kuulut omiin ongelmiini).

Yhden pysähdyksen ajan kahvilassa oli 10 minuuttia aikaa ostaa virvokkeita ja levähtää hetki. Kahvilan jälkeen nousimme taas bussiin ja palasimme satamaan. Satamassa oli taas samat turvatarkastukset ennen laivaan nousua. Tarifan satamassa meitä odotti taas bussikuljetus omille pysäkeillemme, joita oli tarjolla ympäri rannikkoa.

Ryhmässä oli mukava matkustaa ja ihmiset olivat tosi huomaavaisia, vaikka ei kaikkien kanssa yhteistä kieltä löytynytkään. Kaikki pitivät huolta toisistaan ja varsinkin minusta, kun olin nuorin ja yksin. Lähtiessä bussista kaikki hyvästelivät toisensa ja oli kiva yhteisöllinen fiilis!



Suosittelen poikkeamaan Marokossa päiväretkellä jos täälläpäin  sattuu olemaan. Niinkin lyhyen matkan päässä ja lyhyessä ajassa saa nähdä täysin erilaisen kulttuurin.

 Seuraava tutustumisretki on luultavasti Rondaan! Sitä odotellessa!

Saludos
-Iiris